torstai 2. kesäkuuta 2016

Hoitamatonta kauneutta

Sain taas aihetta pohtia omaa välinpitämättömyyttäni kauneudenhoitoa kohtaan. Torilla oli joku ihonhoitotuotesarjaa kaupitteleva nainen, joka pysäytti minut työnnellessäni rattaita. Vastasin tervehdykseen ja minulta kysyttiin, miten hoidan ihoani. Myyjän mukaan minulla oli pieniä iho-ongelmia ja couperosaa. Mietin hetken miten vastaisin, ja lopulta päädyin tokaisemaan, etten mitenkään. En välitä, sanoin ja hymyilin naiselle hieman anteeksipyytävästi. Myyjä vaikutti hämilliseltä, ehkä hieman pettyneeltäkin, mutta toivotti ystävällisesti hyvää päivänjatkoa ja kiiruhti seuraavan potentiaalisen asiakkaan luo.

Minulla on useita syitä siihen, miksi en jaksa vaivautua. Mikään syistä ei yksinään saisi minua kulkemaan tätä luonnonlapsen tietä, mutta yhdessä ne ovat minut sinne vaivihkaa johtaneet. Osittain kyse on laiskuudesta ja piheydestä. Joskus satuin huomaamaan, ettei monetkaan kiinnittäneet huomiota siihen olinko sinä päivänä meikannut vai en. Niinpä meikkaaminen jäi, ja siitä säästyvät rahat opin syytämään itseäni enemmän miellyttäviin turhuuksiin.

Jossain määrin kauneudenhoitovastaisuuteni on kaupallisuuden ja pinnallisuuden hiljaista vastustamista. Minä haluan saada olla vapaasti oma itseni, ja jollain tavalla koen meikkien ja muun kauneudenhoidon peittävän sitä alleen. Minä en pidä siitä, että kaikkien naisten oletetaan  olevan kiinnostuneita omasta kauneudestaan, ja siihen pitäisi vielä sijoittaa paljon rahaa. Minulla ei ole mitään velvollisuutta olla kenenkään silmänruokaa, saatika maksaa itseäni kipeäksi sellaisesta roolista. Sen pitäisi saada olla valinta, ei velvollisuus. Monethan valitsevat pinnallisemman tien mielellään, joten ei kai kaikkien tarvitse?

On minullakin pinnallinen puoleni, tietenkin. Haluan olla kaunis ja haluttu, mutta omalla tavallani. Minun mielestäni kauneus on käsitteenä paljon monimuotoisempi kuin yleensä halutaan ymmärtää.  Minä itse pidän luonnollisuudesta, ja siihen saa sisältyä virheitäkin. Nehän kertovat tarinoita elämästä, ja  sellaista pidän todella kiehtovana.

Ja mitä kauneudenhoitoon tulee, minun näkemykseni mukaan paras tapa on kokonaisvaltainen hyvinvoinnista huolehtiminen. Kunhan malttaisin lopettaa suklaan syönnin, katoaisi ne myyjättären mainitsemat pienet iho-ongelmatkin. Couperosaa en jää miettimään, se on vain kasvojeni punoittava ominaisuus.