lauantai 21. toukokuuta 2016

Rouvan syntymäpäivä

Minä täytän tässä piakkoin vuosia. En pyöreitä, enkä saavuta mitään muutakaan jännää virstanpylvästä. Tylsiä vuosia vain. Ajattelin joskus, ettei tässä iässä enää kannata juhlia syntymäpäivää. Lasten juhliahan ne. Mutta eiväthän ne ole.

Aluksi käytin syntymäpäivääni tekosyynä saadakseni tehdä jotain hauskaa ja erityistä. Kaipasin vaihtelua arkeen. Ja havaitsin syntymäpäivän vieton hyväksi ideaksi. Yhtenä päivänä vuodessa minulla olisi syy sallia itselleni jotain erityistä. Järjestää teekutsut pukukoodilla - tai vain leipoa, jos en mitään sen kummenpaa kaipaisi. Ei siis välttämättä mitään ihmeellistä, mutta jotain ilahduttavaa.

Tänä vuonna, keskusteltuani miehen kanssa, otan muutaman tunnin aikaa itselleni. Minä olen jo jonkin aikaa kaivannut saada ruokailla aivan rauhassa, joten tänä vuonna saan lahjaksi tilaisuuden siihen. Miekkoset viettävät isän ja pojan välistä aikaa sillä välin, kun minä lähden ravintolaan. Ja koska syntymäpäivää ei yleensä juhlita yksin, tarjosin syntymäpäiväni muodostaman tekosyyn varjolla mahdollisuutta tulla aterioimaan kanssani muutamalle tuntemalleni äiti-ihmiselle. He eivät antaisi lahjaa, vaan sen sijaan kustantaisivat oman syömisensä. Meitä on nyt muutama, jotka odottavat innolla minun syntymäpäiväni juhlimista. Minä en ole ainoa, joka on kaivannut tällaista tilaisuutta.


Tämä on ihana lahja. Tarpeellinen, rentouttava hetki; lahja, joka ei pääse pölyttymään. Kiitos siitä miehelleni.