tiistai 24. toukokuuta 2016

Joskus tietoa on liikaa

Aikoinaan vastasyntyneellä pojallamme todettiin odottamaton vaiva, josta emme tuolloin olleet kuulleetkaan. Emme miehen kanssa eläneet älypuhelinaikakautta vielä tuolloin, joten sairaalassa ollessamme olimme täysin sen tiedon varassa, mitä lääkäreiltä ja hoitajilta saimme. Aluksi se epätietoisuus ahdisti, ja kai sitä kuvitteli, että tiedon määrä korreloisi jotenkin pojan toipumisen kanssa. Kotonahan odotti tietokone ja toimiva internet.

Pari minuuttia kestin lukea googlen hakutuloksia. Sitten minun oli pakko sulkea selain ja antaa olla. Väsymys ja huoli värittivät tuota informaatiopaljoutta aivan liikaa. Tein päätöksen antaa lääkäreiden päättää, mitä minun tarvitsi tietää aiheesta. Itse en tutkisi aihetta yhtään.

Lyhyesti sanottuna se oli paras mahdollinen päätös minulta. Saatoin keskittyä olemaan läsnä poikani vierellä, kun en ollut googlettamassa itseäni erikoislääkäriksi. Nykyään on liian helppoa löytää tietoa. Helposti unohtaa, että se tieto pitää osata suodattaakin. Kaikki siitä, mitä silloin parissa minuutissa ehdin lukea, ei liittynyt poikani vaivaan lainkaan.

Joskus on fiksua ottaa itse selvää, mutta joskus on parasta antaa toisten tehdä työnsä.

Ei minulla ole mitään erityistä syytä siihen, että kerron tästä nyt. Poikakin on terve, normaali lapsi alun vaikeuksista huolimatta. Asia vain tuli jostain mieleeni, ja miksi pantata itsellään elämältä saamaansa opetusta?