maanantai 28. heinäkuuta 2014

Virstanpylväitä juhlimassa

Meillä on vuoden aikana kolme päivää, joina jollain tavoin juhlistamme suhdettamme. Alkuvuodesta on kihlauksemme vuosipäivä, jonka juhliminen on jäänyt keskinäisen onnittelun tasolle. Se on verrattavissa nimipäivään: molemmat muistavat päivämäärän, mutta tyydytään onnitteluun, jos satutaan huomaamaan, että on kyseinen päivä.

Kesällä on kaksi päivää: tapaamisemme vuosipäivä ja hääpäivämme. Ensiksi mainittu päivä on selvästi kihlauspäivää merkityksellisempi. Sitä suunnitellaan jopa hieman etukäteen. Käytämme vuosipäivää erinomaisena syynä lähteä ulos syömään ja tehdä jotain ihan kahdestaan. Emme sovi menoja tai tapaamisia kyseiselle päivälle.

Hääpäivä on kuitenkin se, jota pohditaan eniten. Sitä käytämme syynä tehdä matkoja, seikkailla yhdessä. Tähän mennessä olemme harrastaneet kotimaan matkailua, mitä pidän erinomaisena ideana. On ollut hauskaa tutustua eri kaupunkeihin turistin näkökulmasta. Tänä vuonna emme lähde reissuun, koska jalkani eivät tämänhetkisestä tilanteesta johtuen jaksa pitkiä aikoja istuen tai kävellen. Korvaavaa suunnitelmaakaan ei ole, ainakaan vielä. Ehkä teemme samoin kuin vuosipäivän suhteen. Tärkeintä on, että teemme jotain yhdessä.

Lahjoja emme toisillemme osta, vaan mahdolliset lahjat ovat meiltä molemmilta meille molemmille. Esimerkiksi viime vuonna ostimme matkallamme huonekasvin (joka tosin on jo kuollut). Tällä tavoin kummankaan ei tarvitse stressata lahjan ostamista, eikä tule tuhlattua rahoja pölynkerääjiin. Minulle on tärkeää, että nämä virstanpylväät muistuttavat hyvistä asioista, eivätkä tuota stressiä. Jos menemme molemmat illalla hyväntuulisina nukkumaan, on päivä onnistunut.