maanantai 23. kesäkuuta 2014

Juhannus muistoissa

Näin juhannuksen jälkeen on varmaan sopivaa hetki muistella juhannusta ja siirtyä sitten eteenpäin kesän viettoon.

Tänä vuonna me vietimme juhannuksemme eräässä leirikeskuksessa. Se on miehelleni tärkeä paikka; hänellä on sieltä muistoja aivan pikkupojasta saakka. Minusta on mukavaa kierrellä paikkoja hänen kanssaan ja kuulla tarinoita. Mieheni ei ole erityisen puhelias, mutta hän kertoo kyllä juttuja, kun hänellä on sellaisia kerrottavaksi. Toisin sanoen hän ei ole tyhjänpuhuja: jos hänellä ei ole mitään mielekästä sanottavaa, hän ei sano mitään. Mies osaa puhua ja kertoa tarinoita, siksi hänen kanssaan on mukava kiertää hänen lapsuutensa ja nuoruutensa paikkoja.

Nyt meillä on siellä yhteisiäkin muistoja, ja joskus tulevaisuudessa lapsemmekin liittynee mukaan keräämään muistoja tuosta kauniista paikasta. 

Mitä me sitten oikeastaan teimme? Olimme, nautimme, lepäsimme ja vahvistimme sitä, mitä jo oli. Konkreettisesti se oli mm. kävelemistä, syömistä, ohjelman seuraamista, päiväunia - kaikkea tätä yhdessä.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Yhdessä muutoksessa

Muutos kuuluu elämään. Se nyt lienee selvää jokaiselle. Meidän tapauksessamme käynnissä oleva muutos on yksi suurimpia, mitä elämässä tapahtua: meistä on tulossa äiti ja isä. Koska tämä on rouvablogi, eikä odotusblogi (eikä sellaiseksi muutukaan), en ole saanut kirjoitettua pitkään aikaan. Päässä on pyörinyt lähinnä raskaus- ja vauvajutut, ja niistä en halua tässä blogissa kirjoittaa.

On kuitenkin selvää, että edessä on muutos. Niin parisuhteessani kuin tässä blogissani. Tämä valtava asia ei voi olla vaikuttamatta, vaikka tulen jatkossakin olemaan mieheni vaimo ja kirjoittamaan rouvablogia. Aika näyttää millaisia uusia sävyjä muutos tuo tullessaan.

On ollut mukava huomata, että vaikka mies valitettavasti onkin vähän ulkopuolinen monista odotukseen liittyvistä asioista, olemme silti tässä yhdessä. Me pohdimme tulevaa yhdessä. Tällä hetkellä koen, ettei minun tarvitse pelätä alenevani pelkäksi kodinhoitaja-äidiksi, jota miespuolinen kämppis elättää. Rouvastelua ei sovi täysin unohtaa, vaikka lapsen tarpeet menevätkin etusijalle.

Odotuksemme on vasta puolivälissä, joten meillä on vielä muutama kuukausi aikaa tehdä asioita, joita kaksin elävä pariskunta voi tehdä. Ongelma on siinä, ettemme oikeastaan keksi, mitä erityistä voisimme tehdä. Pieni matka, ehkä. En tiedä. Ehkä emme tee mitään. Ehkä vain nautimme koti-illoista sohvalla elokuvia katsellen, kun vielä on hiljaista.

Ja mitä blogiin tulee... En aio lopettaa tähän. Rouvastelen jatkossakin, joskin epäsäännöllisesti. Pyrin kuitenkin jatkossa päivittämään hieman aktiivisemmin.