Blogini on ollut hiljainen melko pitkään. Siihen on oikeasti ollut hyvä syy: pahoinvointi. Aamulla on yleensä hetki aikaa voida normaalisti, mutta sitten loppupäivän olenkin voinut enemmän tai vähemmän pahoin nukahtamiseen saakka. Tätä on jatkunut jo yli neljä viikkoa, enkä tiedä kauanko vielä täytyy tätä kestää. En nyt suoraan kirjoita tähän, mistä on kysymys. Eiköhän se ole helppo arvata...
Kodinhoito vaivaisena on vaikeaa. Olen monena päivänä tuntenut syyllisyyttä siitä, etten saa mitään aikaiseksi. Ehkä saan pestyä koneellisen pyykkiä tai likaiset astiat koneeseen. Ehkä. Ja se tuntuu melkeinpä saavutukselta. Onneksi mies ymmärtää, eikä valita koskaan. Tosin hän on aina sietänyt epäsiisteyttä paremmin kuin minä. Pitkä poikamieselämä ehti totuttaa hänet sellaiseen.
Siedämme siis nyt elämää villakoirien kanssa. Onneksi tilanne on vain väliaikainen, ei tätä voi ikuisuuksia jatkua. Tässä tilanteessa ei oikeastaan ole pahinta pölyinen ja epäjärjestyksessä oleva koti. Kurjempaa on se, etten jaksa lähteä ihmisten ilmoille, vaan olen päivät yksin. Enkä kehtaa pyytää ketään käymään, koska villakoirien valtakunta ei sovi kaikille. Minä olen luultavasti vaativampi tässä asiassa kuin yksikään ystävistäni.
Kunhan vointini paranee, teen jotain sosiaaliselle elämälleni. Olen jo kaivannut ystäviäni. Mutta juuri nyt valittaminen saa hetkeksi helpottaa oloani.
